Syntymäpäivänäni

Mulla oli syntymäpäivät tuossa viikko sitten ja pidin juhlat mun kavereille. Täytin siis 22 ja eihän tää olo mitenkään tunnu erilaiselle vaikka sitä aina kysytään vitsillä onko jotenkin erilaisempi/vanhempi olo. Mulla on samanlainen olo kuin olisin 20 vuotias. Ei kuitenkaan tunnu enää ihan 18-vuotiaalta, silloin oli vähän tietämättömämpi kaikesta ja kaikki oli uutta kun alkoi asumaan omassa asunnossa. Baariin lähtiessä oli aina ihan täpinöissään ja jännitti mitä illasta tulee.

Tykkään käydä vieläkin clubeilla ja viihdyin siellä kun musa on kovalla ja saa loppuyöstä vain tanssia kavereiden kanssa. Goood vibes! 21- vuotiaana oon alkanut vasta käymään enemmän pubeissa ihan vain istumassa parilla että pääsee enemmän juttelemaan syvällisempiä. Tykkään käydä kuuntelemassa livemusaa välillä clubimusan sijaan.

Mitähän muuta.. 22-vuotiaana ei tunnu kyllä mitenkään erilaiselta vaikka kuinka koittaisin miettiä onko jokin muuttunut. Tietty on tullut kokemusta tuosta hoitotyöstä kun en vielä 18-vuotiaana edes tiennyt että menen sosiaali- ja terveysalalle. Nykyään on helppo määritellä ihmisen voimavarat ja hoitaa kuntouttavalla työotteella. Tieto ruokavaliosta on kasvanut aika hurjasti kun koulussa oon ollut ravitsemuksen kursseilla joista kaikista oon saanut parhaimmat arvosanat + sen lisäksi oon tykännyt tosiaan tehdä ruokaa kotona. Osaan hoitaa ja auttaa ihmisiä ja annan mielelläni tietoa kaikesta mitä oon oppinut jos joku haluaa kysyä. Tiiän kaikenlaista nyt lääkkeistä, ihmisen anatomiasta ja sairauksista ja niiden hoidosta ja oon ollut tekemisissä mielenterveyskuntoutujien ja aivohalvausta sairastavien kanssa. Usein jos kaupungillakin näen vaikkapa ns. jäykästi eteenpäin käveleviä ihmisiä vähän omissa maailmoissaan suu vapattaen, tiiän usein mistä on kyse ja millainen lääkitys aiheuttaa kyseistä käyttäytymistä enkä ala kiertämään näitä ihmisiä kaukaa ajatellen että ne olisi jotenkin pimahtaneita.

Muistan yhden tilanteen jossa olin linja-autossa ja eräs isokokoinen keski-ikäinen mies meni mun ohitse takapenkeille naama punertavana puhisten ja hengittäen raskaasti vielä takapenkeillä. Jäljessä seurasi semmoinen outo imelä löyhkä joka hävisi heti kun mies oli mennyt ohi. Mietin vain silloin että kuinkahan korkeat verensokerit tuolla miehellä on oltava, että oliskohan yli kahdenkymmenenkin? Ennen oisin saattanut vaan ajatella että onkohan toi käynyt suihkussa, ällö, mitähän se on syönyt/onko pessyt ees hampaitaan..  Nyt kun miettii niin tuommoisia ihmisiä näkee ruuhkabusseissa aika usein koska niin yleinen sairaus kyseessä, ennen ei ole vain tajunnut/huomioinut koko asiaa kun ei ole olettanut että näillä ihmisillä olis mitään vikana, että ne vain muuten ähisee ja puhisee. Mutta ei tuosta sen enempää, nyt synttärikuviin!

Pidin synttärijuhlat kerhohuoneella koska siellä on paljon tilaa. Kerhohuonetta saa aina varailla juhliin sun muihin illanistujaisiin halutessaan joten varasin tilan mun synttäripoppoolle kuudesta eteenpäin. Olin kutsunut aika monta ihmistä ja paikan päällä oli loppujen lopuksi 13 kaveria. Kerhohuoneella oli paljon tekemistä koska siellä on niin paljon erilaisia pelejä ja oma keittiö ja kerhohuoneelta pääsee myös ulos jossa on grillipaikka. Ulkoalue on aidattu joten sinne pääsee vaan kerhohuoneen kautta. 
 Tein tapaksia juhlijoille. 
Synttärit oli tosi onnistuneet ja mentiin vielä porukalla freetimeen! Saatiin kerhohuonekkin siivottua viidessä minuutissa ennen kuin lähdettiin. Meillä oli kerhohuoneella soitin josta kuunneltiin musiikkia spotifystä. 

Ville vei mut myös synttärien kunniaksi syömään hienoon jyväskyläläiseen ravintolaan; Kissanviiksiin! Pöytä oli varattuna seitsemäksi ja odotin koko illan mun asunnolla intopinkeenä milloin lähdetään. Meillä oli aika kovat odotukset kyseisestä paikastakun luettiin kriitikkojen ja muiden ihmisten arvosteluja. Ei jouduttu pettymään ja paikka oli odotuksien arvoinen.

Alkupaloiksi syötiin etanoita. Tästä on tullut meidän tapa koska on niin herkkua kummankin mielestä. En ois koskaan uskonut että tykästyn etanoihin näin paljon. Tunnelma oli rauhallinen, paikka oli viihtyisä ja meidän lisäksi ei ollut juurikaan muita ihmisiä tuolloin joten saatiin olla kahden loppuajasta. Taustalla soi rauhallinen ranskalainen musiikki ja oli kiva syödä herkkuja kynttilänvalossa. Vesilasia tultiin täyttämään aina sen mukaan mitä se tyhjeni, plussaa siitä että mulla oli aina täysi vesilasi edessä. Saatiin ikkunapaikat yläkerrasta josta näki kadulle. 
Etanoiden jälkeen ei tarvinnut odottaa kuin kymmenen minuuttia ja meidän annokset tuotiin pöytään. Tilasin valkosiplihärkää ja Ville poroa korvasienikstikkeessa. Tähän mennessä paras annos mitä oon syönyt. Koitettiin väkisin keksiä jotain valitettavaa/kritiikkiä mutta ei vain yksinkertaisesti keksinyt. Villenkin annos oli niin hyvää että mun oli pakko dippailla mun härkää siinä korvasienikastikkeessa. Härkä ei ollut liian valkosipulista vaan se maistui siinä juuri sopivasti. Hengitys ei muuttunut kauhean valkosipuliseksi ja raskaaksi vaan oli kokoajan tosi kevyt ja helppo olla vaikka söikin ihan törkeän ison annoksen ja olin ihan täynnä kun tuon sain syötyä. 5/5
Miau! *tyytyväistä purinaa* Ruokailun päätteeksi käytiin vielä juomassa yhdet Hemingwaysissa. Ville osti mulle tuommoisen siiderin joka näkyy alla ja oli niin hyvää että pitää varmaan jatkossa ostaa sitä itelleni. Oon joskus nähnyt noita alkossa mutten oo koskaan maistanut kunnes nyt, ja ihastuin.
Kun päästiin takaisin kotiin niin Ville sanoi että mun pitää ettiä mun lahja. Menin makkariin ja sieltä kurkisti hattivatti! Nappasin sen heti kun tajusin mikä se oli. Miten joku pehmolelu voi olla noin sympaattisen näköinen, hölmön näköinen, ja samalla niin söpö? Kun mentiin nukkumaan otin hattivatin mun viereen (olin muutenkin pyöritellyt sitä mun kädessä koko loppuillan ja halaillut sitä) ja Ville totes vaan että olikohan virhe tilata se mulle kun pidin sitä kokoajan pään vieressä tyynyllä mun ja Villen välissä, hahah. Hattivatti toimii hyvin mun tyynyn korokkeena öisin, se on löytänyt oman paikkansa kun nukun. :DD NO nyt on kieltämättä aika hemmoteltu olo, mutta niin varmaan synttärien kunniaksi saa ollakin.

Synttärien kunniaksi tein mummolle ja papalle ruokaa ja pyysin ne syömään mun luokse kerhohuoneelle. Tässä kaikki ainekset mitä tarvitsin:
Ja tämmöistä sain noista aikaan. Aineksia jäi reilusti vielä yli että pystyn hyödyntämään niitä toistekin.
Oon alkanut lakkailemaan kynsiä. Ostin sinistä lakkaa KICKS:istä. 



...Otetaan nyt vähän takapakkia koska pistän tähän vielä kuvia siitä mitä oon tehnyt synttäreitä edeltävinä päivinä:

Kirkkopuisto yöllä. Ville vei mut syömään illalla Fransmanniin pari viikkoa ennen synttäreitä. Pöytä oli varattuna yhdeksäksi. Toinen lemppariravintoloista, me näköjään suositaan ranskalaisia ravintoloita. 
Alkuun syötiin etanoita, oli älyttömän hyvää silloinkin, mutta nyt kun vertaa Kissanviiksiin niin kyllä Kissanviiksien etanat voitti Fransmannin etanat koostumukseltaan ja maultaan. 
Pääruuat. Itse tilasin kasvisversion tuolloin. Vuohenjuustofilo. Niin hyvää että tekisi mieli syödä toistekin. 4/5 koska salaattia olisi voinut olla enemmän suolaisen vuohenjuustofilon vastapainoksi.

 Oon käynyt myös kaverin kanssa bailaamassa ja katsomassa Stand up esitystä. 
 Ville oli kipeänä yks päivä niin lohdutin tekemällä jotain hyvää sapuskaa. 


Tässä ruokia mitä oon tehnyt lokakuun aikana:


1. Lämpimiä tabascovoileipiä. (tomaattia,punasipulia,tonnikalaa,tabascoa,aurajuustoa,juustoraastetta,pippuria,persiljaa)


2. Lämpimiä leipiä naudan sisäpaistia. (vuohenjuustoa , hunajaa, naudan sisäpaistia, tomaattia, tonnikalaa, mozzarellaa, maustamatonta jogurttia, pippuria,)
3. Paahdettua bataattia ja punajuurta hunajalla, pippurilla ja balsamicolla, vuohenjuustokanaa ja valkosipuli-kermaviilikastiketta
 4. Kanaa Tikka-Masala kastikkeessa basmatiriisin kanssa

Tämmöistä minulle kuuluu! Sais jo lumetkin tulla kohta puolin niin ei olisi niin synkkää.