Kipeetä touhuu

Oikein mä sunnuntaina arvuuttelin! Tulin sitten kunnolla kipeeksi ja oon ollut pari päivää kuumeessa. Nenään on kulunut 2 paperirullaa joten on vähän nenä nyt ruvella ja kosketusherkkä. Nenän iho meinaa kuoriutuu pois kokoajan. Oon nukkunut huonosti ja en oo jaksanut tehdä mitään. Nenä on ollut niin tukossa ettei sen kautta oo voinut hengittää. Kokeilin aluksi juoda vain lämmintä ja hengittää vesihöyryä mutta ei se mitään auttanut. Onneksi täti toi lääkettä: Panadol Hottia. Se helpotti alkuun mutten halunnu sitä litratolkulla vetää vaan päätin loppujen lopuksi sairastaa ilman lisälääkitystä niin pöpö menee nopeemmin pois.


Kaunistelematon totuus näistä päivistä. 

Maanantai:

Silmistä huomaa etten oo ehkä ihan terve. Kauheen kylmä kokoajan ja nenä vuotaa 24/7. Onneksi ostin tuon ihanan villahuivin joka lämmitti kurkkua ja muutenkin. Kuume nousi vasta maanantaina. Sunnuntaina oli vain yskää ja kylmiä väreitä. Ei siinä muutakaan voinut kuin kääriytyä burritoksi ja kurjistua.

Mulla meni yhessä vaiheessa niin hermo tohon jatkuvaan sohvalta nousemiseen niistämisen takia että mä heitin vaan mun nenäpaperit sohvan yli lattialle..ällöä. Aina kun jouduin nousemaan sohvalta niistämään, korva meni lukkoon ja tuntui että verenpaine nousi yhtäkkiä niin että korvissa humisi joten ei ihme kun ärsytti aina nousta. Keräsin paperit kuitenkin aika pian pussiin. Pussi oli lähes täynnä paperia. Kauhee tuhlaaja ja luonnonpilaaja olen ollut nyt, anteeksi.


Tiistai:
Joo ei yhtään tämmösellä säällä v*tuta olla sisällä TV:n ääressä. Huoh.
Oon hikoillut pari yötä nyt putkeen ja en ollut vieläkään tiistaihin mennessä käynyt suihkussa koska suihkuun menokin tuntui huonolta ajatukselta ja suihkuun menemiseenkin ois tarvinnut motivaatiota. Tiistaina päivällä oli ihan jees olo, nenä vielä tukossa, yskittää ja paperiakin kuluu vielä, mutta kuume sentään jättänyt mut huonosti nukutun yön jälkeen rauhaan. Pystyin käydä tiistai-iltana suihkussa, wohoo! 


Siitä pieni klippi mun tiistaista:

Nyt on keskiviikko, lämpöä ei ole ollut ja muutenkin oon pystynyt syömään hyvin ja käymään ulkona pyörällä. Eli ihan normaali olo siis. Ainoa vaan että nenä on tosi kipeä niistämisestä ja vielä hieman yskittää, mutta harvoin! Sain siis loppujen lopuks perus flunssan vaikka pelkäsin että nyt iski joku influenssa kun kaulalihaksetkin oli niin kipeinä aina öisin. Se on hyvä kun onnistun selättämään aina kaikki pöpöt parissa päivässä kun sairastun silloin kunnolla eikä päällä oo mitään pikkulämpöä niin kuin monilla on semmonen pieni lämpö päällä jonkun viikon ajan ennen kuin parannutaan. 

Ulkona kokkailua + treeniavautuminen


Moi kaikille! Pari päivää sitten olin käymässä mummon ja vaarin luona pitkästä aikaa. Tavanomaiseen tapaan tein mummon kanssa kunnon sapuskat ja ruokapöydässä juteltiin pitkään ja vaihdettiin kuulumisia. Mummon ja vaarin mökillä on oma kasvimaa josta sain salaattiainekset ja aineksia pääruokaan kun paistoin ulkona kalaa ja keitin pastaa, perunaa ja vihanneksia. Nyt vielä kelit salli tuon ulkona syömisen ja puuhastelun, sinä päivänä oli 16 astetta. 

Sitruunaa, persiljaa ja ruohosipulia kalalle. 
Salaattia oli hirveästi! Myös perunat ja porkkanat on itse noukittu.
Tuolla oikealla pikku katoksessa on liesi jossa tein ruuat. 
Salaattiinkin laitoin ruohosipulia.
Kala sai lisää makua sitruunaviipaleista jotka lisäsin päälle loppuvaiheessa. Alla tomaattisiivuja myös.
En syö perunaa niin keitin mulle pastaa. 
Mummo puki mut mummoksi. 
Sain kotiin vietäväksi myös itse poimittuja omenoita. 


Treeniavautuminen

Joo-o.. treenit kulkee samaan malliin mitä ennenkin mutta mua alkaa vähän turhauttamaan liian pienet painot ja se, että aina alakerran (kerrostalon) salilla on ihmisiä eikä siellä mahdu tekemään mitään ja muutenkaan en tykkää treenata salilla jos siellä on joku tuijottamassa suorituksia. Alakerran sali on pieni, about 20 neliöinen paikka, joten siellä toivoisi olevansa yksin. Alussa sain olla usein yksin ja keskittyä rauhassa mutta nyt siellä on aina joku iäkkäämpi mies ollut treenailemassa. On käynyt mielessä sekin että kun talon asukkaat huomasivat että oon käynyt siellä salilla niin heitä alkoi sitten tuppaamaan sinne kun tiesivät että oon siellä.

Ei siinä aluks ollut mitään, mutta yleensä nää kävijät on ollut puheliaita ja uteliaita, väkisin pitänyt keskustelua yllä, ei vain oikein jaksanut sellaista. Salilla ei oo kertaakaan käynyt naisia vaan aina iäkkäämpiä mieshenkilöitä joten mä sitten oon jättänyt salin boikottiin ja jumppaillut vain sisällä. Mä nyt vain olen tällainen että tommonen häiritsee enkä mä niille eläkeläisille kehtaa olla töykeäkään. Mua on myös harmittanut treenailla Villen luona välillä kun tilaa on niin vähän ettei mitkään makuuasennossa tehtävät liikkeet onnistu. 


No siis tosiaan se paino (15kg) millä teen kotona liikkeitä on jo liian kevyt ja liikkeet ei enää oikein tahdo tuntua missään ellei toistoja tee monia kymmeniä ja musta on aika turhauttavaa tehdä kauheasti toistoja että saisin jotain irti mun jumppailuista. Onneksi kohta on synttärit (1 kk) ja toivoinkin jo 30 kilon kahvakuulaa, jos vaikka saisin semmoisen lahjaksi, tulisi nyt sopivaan saumaan sellainen. 25 kiloakin kelpaa mutta 30 ois jo sen verran raskas/haasteellinen että joutuu ihan itekkin ponnistelemaan sen kanssa, ei ainakaan tarvitsisi siitä huolia että tekisi montakymmentä toistoa, varmaan vaan 4-6 toistoa jaksaisin sellaisella ja sitten tauko. 


Vielä tähän loppuun sen verran että mulla on ollut yskä jo viikon ajan. Keuhkoissa on alkanut jo rohisemaan ja yskin sen verran usein että unenkin saaminen vaikeutuu. Oon koittanut hengittää vesihöyryä, oon ottanut limaa irrottavaa lääkettä kerran ja juonut kuumaa mustaherukkamehua, mutta ei. Mun keuhkot on täynnä limaa vieläkin ja tänään aloitin jo niistämisen ja tunsin ensimmäisiä vilunväreitä. Vaikuttaa siis vähän siltä että oon tulossa kohta kipeeks ellei tätä limaa saa pois röhittyä, lima kuitenkin on niin suotuisa kasvualusta bakteereille. Olisi kurjaa tulla kipeäksi kun ensiperjantaina on Villen synttärit. En voi puolikuntoisena heilua kerhohuoneella ja kokkailla vieraille. Nyt kuumaa mustaherukkamehua taas huiviin ja katotaan jos uni tulisi tänä yönä. Mun elimistö alkaa käymään kohta kovilla kun 3 pv nukkunut huonommin. :/


Kanaruokia + koristekivien maalausta


Jouduin tällä viikolla miettimään tosissani budjettia ruuan ja proteiinin saannin suhteen kun tilillä oli vain 17 euroa rahaa ja Villen palkka tulee vasta perjantaina. Jääkaapissa ei ollut mitään eikä oikein pakastimessakaan ja 17 eurolla pitäisi syödä 2 ihmistä 5 päivän ajan. Onhan se helppoa jos vain haluaa, mutta en kuitenkaan halua kituutella millään makaronilla ja tonnikallalla niin mietin ruuat kunnolla miten rahat riittäisi mihinkin. Harvoin joudutaan miettimään ruokien suhteen mitä pystyy ostamaan mutta nyt kävi niin pitkästä aikaa, joten challenge accepted.

Onneksi kaupassa oli tarjouksessa maustamatonta kanaa, otin heti 3 pakettia ja mietin että noista teen meille ruuat tällä viikolla ja kanojen loputtua meillä olisi hernekeittopäivä ennen palkkapäivää. Sain ostettua meille mozzarellajuustoa, 3 pkt kanaa, maitoa, banaaneja, ruokakermaa ja voita n. 17 eurolla. 


"Joannan erikoinen"

En keksinyt mitään järkevää nimeä! Tää ruoka oli sinällään aika erikoinen sen takia kun keksin sen tekohetkellä omasta päästäni kanoja paistellessa. Mietin mitä kaikkea pistäisin sekaan ja loppujen lopuksi ruuasta tuli niin hyvä ja erilainen, että tein samaa ruokaa uudelleen. Tekovaiheessa muistan kauhistelleeni mitä tästä oikein tulee kun olin heittänyt kananmunia sekaan. :D

Tarvitset: pinaattia, 2 kananmunaa, wok-nuudelia, 250g maustamatonta kanan fileesuikaletta, valkoviinietikkaa, sitruunamehua, voita/oliiviöljyä, mozzarellaraastetta, suolaa, mustapippuria, valkopippuria.


1. Paistoin kanan fileesuikaleet voissa, maustoin suolalla, mustapippurilla ja valkopippurilla. Lisäsin pinaatin myöhemmin ja sekoittelin joukkoon.

2. Rikoin 2 kananmunaa sekaan

3. Sekoittelin kananmunat joukkoon ja lisäsin kuumassa vedessä odottaneet wok-nuudelit pannulle. Lisäsin tässä vaiheessa kunnon lorauksen valkoviinietikkaa ja pikku lirauksen oliiviöljyä ettei ruoka-ainekset jämähdä toisiinsa niin herkästi. Lopuksi lisäsin pari rkl sitruunamehua ja sekoittelin vielä ruoka-aineksia.

4. Otin pannun pois liedeltä ja lisäsin päälle raastettua mozzarellaa ja annoin juuston sulaa jälkilämmössä. Valmis. 


Kanakastike ja uunibataattia


Tarvitset: 250 maustamatonta kanan fileesuikaletta, oliiviöljyä, ruokakermaa, 1/3 osan kanaliemikuutiosta, yhden ison bataatin, yhden paprikan, kourallisen raastettua mozzarellaa, ruohosipulia ja basilikaa.

1. Uuni päälle 220 asteeseen bataattia ja paprikaa varten. Kun pannu oli lämpenemässä kanaa varten, lisäsin siihen lorauksen oliiviöljyä, pesin bataatin ja leikkasin sen 4 osaan. Paprikan viipaloin suikaleiksi ja lisäsin ne uunivuokaan jonka pohjalle oli levitetty hieman oliiviöljyä. 

2. Bataattien ja paprikan päälle levitin hieman vielä oliiviöljyä lusikalla ja ripottelin ruohosipulia ja basilikaa päälle. Sitten uuniin 40 minuutiksi. Lopuksi valmistin kanakastikkeen jottei se ehdi jäähtyä ennen kun uuniruoka on valmis.


3. Paistoin kanasuikaleet oliiviöljyssä, maustoin suolalla, mustapippurilla, cayennepippurilla. Lisäsin sekaan ruokakerman ja 1,5 dl vettä ja 1/3 osan kanaliemikuutiosta. Sekoitin hyvin ja ripottelin valmiin kastikkeen päälle ruohosipulia. Yksi annos jäi vielä ylikin jonka Ville saa mukaan töihin.


DIY-idea: Maalatut kivet

Aloitin tämmöisen projektin joka ei oo vieläkään valmis, kiitos motivaation puutteen. Suurin motivaation latistaja on yksinkertaisesti tilan, valaistuksen ja mukavan työtilan puute. Oon joutunut maalaamaan näitä Villen luona lattialla. Maalaukseen ei tarvita kuin akryyleja ja hiuslakkaa maalipinnan kiinnittämiseen. Lakka tuo myös kiviin sen mukavan kiillon. 

Kivien kolmiulotteisuuden ja muotojen ansiosta valmis teos ikään kuin "elää" koska se näyttää eri kulmista erilaiselta. Anteeeeksi mun sormet on ihan mustikassa, se ei meinannut lähteä pois.
Kivien maalaamiseen menee yllättävän kauan aikaa, kuivumiseen kannattaa varata pari tuntia. Itse pistin kivet kuivumaan saavin pohjalle. 
Siinä jo muutamia kertynyt. Kiviä on kiva antaa lahjaksi tai vaikkapa myydä uniikkina käsityönä.
 Ja arvatkaa mitä Ville tykkää tehdä aina kun ryhdyn maalaamaan..? Pelaa! :D

Uusin tulokas on pieni siilin poikanen jonka sai maalattua pyöreän muotoiseen kiveen. 

Mun pikku yksiöni ja katsaus tulevaan


Oon asunut nyt 2 vuotta tässä yksiössä ydinkeskustassa. Enää kuitenkin asun täällä vain 2 kuukautta ja irtisanomispyyntökin on jo jätetty pari viikkoa sitten sähköisesti koska sen voi hoitaa niinkin. Muutan siis poikaystävän kanssa yhteen omakotitaloon marraskuun lopulla. Mulla tulee vähän ikävä tätä mun nykyistä asuntoa. Täällä on ollut mahdollista vuokrata ilmaiseksi iso kerhohuone aina illanistujaisia varten.


Tässä kuvia mun kodista, televisionkin oon jo myynyt pois ja pikkuhiljaa myyn muitakin tavaroita:
Lipaston, lattiakorin ja vaaterekin haluaisin uuteen asuntoon.


Vähän tietoa tulevasta kodista:
Asunnossa on kaksi kerrosta, yli 130 neliötä ja oma piha, eli tilaa tulee olemaan yhtäkkiä paljon verrattuna tähän mun nykyiseen 31 neliöiseen yksiöön. Siellä on parveke yläkerrassa, sinne pääsee vain Villen huoneesta. Villellä ja mulla tulee olemaan omat huoneet ilman sänkyjä, mutta yhteinen makuuhuone kuitenkin jonne laitetaan tv. Alakerrassa on olohuone, takka, keittiö, sauna/pesutilat, vessa ja toinen oleskelutila josta pääsee terassille ja takapihalle. Oleskelutilan ja olohuoneen jakaa siis portaikko, eli tila on avonainen. Hyvä juttu on myös se, että uus asunto on suhteellisen lähellä keskustaa eikä missään korvessa ja sinne on hyvät linja-auto yhteydet.

Haluttiin omat huoneet koska mä pystyn rentoutumaan vihdoinkin mun taidehömpän parissa. Taidejuttuina esimerkiksi piirtäminen, maalaaminen ja muut kädentaidot. nyt siihen ei oiken ole ollut mahdollisuutta tilan, piirustustason ja valaistuksen puutteen vuoksi ja siksi taidejutut on jäänyt vähemmälle, sorry! Ville taas voi pelailla huoneessaan rauhassa kun siltä tuntuu enkä häiritse ja kysele milloin pääsen koneelle kun otan tästä nykyisestä asunnosta itelleni tuon mun vanhan läppärin ja kajarit omaan huoneeseen. Mun huoneessa pystyy kuitenkin tarvittaessa pari yövierasta nukkumaan kun koitan tosiaan saada sinne mun vuodesohvan jonka voi levittää.

Sängyn aion myydä ja samoiten tuon pienen keittiönpöydän ja 2 tuolia.
Laukkupuun, vuodesohvan ja tietokonepöydänkin haluaisin uuteen asuntoon. Säilytystila-rahit heitän todennäköisesti pois kun niillä on niin paljon istuttu että alkaa rakenteet pettämään. 
Saankohan tehdä yläkerran vessasta näin pinkin?
Hoho! Kokeilin myös sinistä huulimeikkiä koska inspiroiduin Sannin sinisistä huulista kun katsoin Vain elämää- sarjan uuden jakson. Kokeilin ensin tumman sinistä mutta se oli kyllä liian silmiin pistävä niin kokeilein kylmän/haalean sinistä. 

Syksy ja pimeys


Oon aina pelännyt pimeää. En mitenkään liikaa, pystyn kyllä olemaan ulkona yksin pimeällä mutta mielelläni oon aina sitä vähän vältellyt ja on mukavampaa kun olisi seuraa pimeillä kaduilla tai jos oon kotosalla yksin pilkkopimeällä.  Oon herkkä kaikille äänille, jos kuulen yksin ollessani jotain outoja ääniä saatan mennä paniikkiin, ainakin ahdistun. Oon kuitenkin oppinut rauhoittamaan itteäni ns "naureskelemalla" itsekseni kuten "pyh, siellä ketään tai mitään ole, taas säikyn turhaan." Pienenä nukuin yövalo päällä huoneessani. Joskus opin jättämään sen kuitenkin pois. 


Syksyssä on ihanaa kaikki ne lehtien värit ja luonnon kauneus ja se raikas syysilma. Oon pikkuhiljaa alkanut pitämään jopa syksystä, avaan vähän tätä aihetta tänne blogiin.


Tänään sain raahattua itteni iltakävelylle yön pimeyteen. Kaduilla ei ollut yhtäkään ihmistä, ja autoja ei kulkenut ohi kuin ehkä kerran. Siinä sitten ajattelin että onpas syksyinen yö kaunis. Käppäilin ilman musiikkia ja kattelin kaikessa rauhassa ihmisten pihoihin ja kiinnitin huomiota kaikenlaisiin erilaisiin omakotitaloihin joiden sisällä paloi kirkkaat valot tai sitten ikkunat olivat ihan pimeinä.

Kauheasti pyöri ajatuksia päässä kun aikani kävelin. Tuli oudon tyytyväinen ja rauhallinen olo. Joillakin ihmisillä oli rauhallinen koti-ilta, jotkut katseli vain TV:tä ja yksi perhe oli leipomassa jotakin niin että lapsikin osallistui. Joillain oli kavereita tai sukulaisia kylässä, joillakin oli isommat pippalot. kauhean hiljaista kuitenkin oli.  Mietin myös että mistä tulee sellainen tervamainen haju, samanlainen haju siis kuin niissä leijona pastilleissa. Vähän ajan päästä ohitin pihan jossa oli rantasauna ja ihmiset tuli saunasta, se tuoksu tuli siis sieltä. Jonkun pihalla oli ihana omenapuu täynnä isoja omenoita. Ilma oli ihanan raikas ja viileä, ei ollut kuuma eikä kylmä. Yleensä oon aina inhonnut syksyä juuri pimeyden takia, ja siksi kun on yhtäkkiä niin autiota ja kolkkoa ja kylmää ja sateista kun kesällä kaikki kukoisti ja oli niin valoisaa ja lämmintä ja ihmisiä oli jokapaikassa. .Mä oikeasti mietin kuitenkin ton kävelyn aikana että hitto, kyllä mä taidan kuitenkin tykätä syksystä, miksi mä pelkäisin yöllä yksin kävelemistä kun ympärillä on niin paljon elämää loppujen lopuksi.  En vaan yleensä oo kinnittänyt siihen mitään huomiota.


Ehkä löysin sisäisen syksyn arvostajan. En edes ollut nyt varuillani kadulla kävellessäni kuin ennen vaikka yleensä pidän kännykkää kädessä tai vilkuilen taakseni vähän väliä ja kuikuilen sivukaduille. Kaikkea sitä aina pohtii kävellessään yksin. Tässä hymykuvat kävelyn tiimoilta. Meikittä lähdin liikenteeseen Villen huppari päällä. Ville on ollut töissä viikonlopun ja on yhä vaikka kello on jo kymmenen illalla. Käppäilyn jälkeen tuli hyvä olo, kannatti käydä ulkona vaikka aluksi epäilinkin kannattaakohan sitä edes mennä. No kannatti, ei ahistanut yhtään olla yksin ulkona pimeällä kun kiinnitin huomiota kaikkeen elämään ympärillä.