toivepostaus: elämäntarina

Mulle tuli tonne yksi mukava ehdotus anonyymiltä minkälaisen postauksen voisin tehdä. http://greetingsfromjoanna.blogspot.fi/2012/06/toivepostauksia.html <- menkää pistämään lisää jos nyt tulee mieleen jotain mitä toteuttaisin seuraavaks.

Toivepostaus ehdotus: elämäntarina: kerro elämäsi eri vaiheista lapsesta aikuisuuteen.
Tosi hyvä idea, ja juttua tulee paljon. Varmaan mun pisimmäks postaukseks jää.

0-5 vuotta: huoleton lapsi
Kun äiti sai mut se oli vasta 18. Asuin varhaislapsuudessa sillon korpilahdella ja juttua ja puuhaa riitti paljon. Lempipuuhaa: piirtäminen. Asuttiin äitin ja isän kaa rivitalossa ja niihin aikoihin mun serkku synty ja serkku ja täti asui samassa talossa ihan vieressä. Olin aika helppo lapsi, en kauheasti pyydelly tavaraa ja en kitissyt niin paljon kuin muut. Tyydyin oikeastaan kaikkeen. Mun ensimmäiset leikkikaverit oli poikia ja olin innostunu ainoastaan poikien leluista ja leikeistä. Näihin aikoihin äiti ja iskä eros enkä muista siitä juurikaan mitään. Ero ei harmittanu mua sen kummemmin ja jatkoin vaan mun leikkejä ja touhuja samaan malliin.

5-10 vuotta: poikatyttö
Muutettiin  korpilahdelta jyväskylään johon mä sit jäin pitkäks aikaa. Serkku ja täti muutti aina perässä ja ihan samoille alueille kuin me, joten pystyin leikkimään kokoajan serkun kanssa. Serkku ja mä riideltiin paljon keskenämme ja olin aina leikin johtaja ja mun piti saada hienoimmat jutut. Kun olin 8 niin serkku vasta 4 ja niin edelleen. Leikin poikien kanssa eniten koska tytöt vaikutti niin juonikkailta välillä ja en tykänny koskaan lähtee semmoseen mukaan. Aloin kirjottelemaan omia kirjoja ja satuja koska halusin kirjailijaks. Helppo lapsi olin silloinkin ja asuttiin kerrostalossa. Koulussa oli kiva olla ja olin yksi luokan pienimmistä. Mulla oli paljon mielikuvitusta. Vietin paljon aikaa serkun kanssa näinä vuosina. (lähes joka päivä.) Tykkäsin keräillä ötököitä purkkiin ja tutkia niitä päivien ajan. Otin myös kukista mehiläisiä paljain käsin. Oltiin viikonloput mummolassa ja ne palveli meitä , toi aamuapalat olkkariin ku katottiin lastenohjelmia, saatiin aina karkkia ja herkkuja ja leluja. Vuokrattiin aina joku video ärrältä. aloin harrastaa kuviskoulua.

10-12: uusi koulu
Jouduin muuttamaan pois myllyjärveltä jyväskylän keskustaan : Lutakkoon. Koulu vaihtui ja se harmitti. Olin kuitenkin yhä optimistinen ja positiivinen ja sain heti uusia kavereita ja ne sano mua hauskaks. Olin aikamoinen pölvästi välillä. Tykkäsin hauskuuttaa muita. Vieläkin olin serkun kanssa tosi paljon ja ne muutti myös lutakkoon. Ala-aste meni uudessa koulussa ihan hyvin 6. luokkaan asti. Kuviskoulu jatkui ja aloin harrastaa jalkapalloa johon kyllästyin nopeesti. Sit vaihoin sen tanssiin johon kans kyllästyin pian.

13-vuotias: en haluu aikuistua
yläasteelle siirtyminen oli kauhee paikka. Leikin yhä 13-vuotiaana joten mun oli vaikea sopeutua sillä hetkellä "niin isoilta" tuntuvien luokkakaverien ja muiden yläastelaisten keskuudessa. Vaatteet ei kiinnostanu, meikit ja ulkonäkö ei kiinnostanu. Sain hammasraudat ja välttelin hymyilyä. Leikin serkun kaa ja tykättiin parkourata ulkona. Paino ei pysynyt mun pituuskasvun mukana joten olin erittäin laiha koko yläasteen. Kouluterkkari valitteli ja olin tosi arka kun tuntu etten oo hyvä enää. Äiti tutustu silloin mun tän hetkiseen isäpuoleen joka on niin paras. En tienny yhtään mikä mun tyyli on ja mitä mun pitää tehä ylipäätään tässä elämässä ja siks yhtäkkiä vaan masennuin . Pojat tuntu yhtäkkii kauheilta vaikka olin tottunu kasvamaan poikien kaa. Moni alko ilkkumaan kaikkee kun ne huomas miten arka olin yhtäkkiä. Aloin olemaan vaan tietokoneella päivät pitkät ja äiti anto mullle usein konekieltoja. Arvosanat oli hyviä. Kirjottelin paljon ja piirtelin. Teki mieli vieläkin leikkiä serkun kaa kun se pyys sinne käymään mut se alko tuntuu tyhmälle.

14-vuotias: nolo teini
Lopetin serkun kaa leikkimisen. (tarkotan siis leluja.) Mun lapsuus ja lapsenmielisyys siis veny aika pitkäks. aloin vähitellen meikkaamaan ja ettimään uusia vaatteita, joka meni IHAN ÖVERIKS! mun vaatteet oli kauheita vaikkaa luulin et ne on ihan kivoja. Sekotin värejä keskenään ja käytin liian isoja kenkiä.  Meikkaaminen meni yhes vaihees yli. Paljon kajaalia , poskipunaa ja pakkelia. Mulle tuli myös akne ton mun huonon ihonhoidon myötä. Kaikki ärsytti mua sen jälkeen ja vi*utti. Inhosin äitiä ja kaikkia aina välillä. Serkkua ja tätiä suosin enkä inhonnu koskaan niitä. :DD Yksinkertaisesti kauheeta angstia tuo aika, mut oli mulla hauskaakin kaverien kaa niin tunnevyöryt unohtu aina sillon. Olin vieäläkin masentuneen oloinen. Aloin kuuntelee rankkaa musaa, Kornia, Slipknottia, In flamesia.

15-vuotias: tyylin löytäminen
Nyt ne pojat alko kiinnostaa taas ja alkuun puhuin niille vaan netin kautta. sain ekan poikaystävän ja sain siitä tarpeekseni kun ehittiin seurustella vuoden ajan. Olin jo päässy jyvälle mun tyylistä. Ostin ensimmäisen laukun ja kiilakorot. Aloin muuttamaan mun ulkonäköä yhtäkkiä. Nypin kulmat ekan kerran muotoonsa, meikkasin hillitymmin, ostin ekat pillifarkutkin sillon. Yhtäkkiä alko mun outo huijaamisputki. Tein paljon kaikkee pientä salassa, karkailin tyhmien riitojen jälkeen koska tuntu et äiti rajottaa mun elämää liikaa sen säännöillä. En vaan suostunu hyväksyy mitään tylsiä sääntöjä koska ne tuntu niin turhilta. yks säännöistä : koneella 2h päivässä. Ei onnistunu, menin salaa yöllä ;) Arvosanat huononi. Olin tosi itsepäinen. Mutta luonne säily kuitenkin humoristisena ja kilttinä muita kohtaan vaikka välillä osotin mieltä perheen kesken. Perhe vaan ärsytti mua sillon eniten.  Vaihoin pikkuhiljaa rankan musan räppiin ja hiphoppiin ja mun akne hävis joskus tuollon.

16-vuotias: sekavaa
Lukio alko ja kiinnostuin kerralla monista uusista asioista. En ollu enää niin masentunu vaan aloin tykkäämään enemmän huomiosta. Olin aika äänekäs jos sille päälle satuin ja toin itteeni esille enemmän. Luonne oli yhä sellanen kiltti ja huumoripainotteinen. Välillä oli aikoja jolloin olin tosi ujo ja hiljaa. Paino junnas yhä paikallaan ja sitä ihmeteltiin et miten en liho ees puoltakaan kiloa vaikka pituus on kasvanu niin paljon. Tein paljon hetken mielijohteesta tulleita päätöksiä ja mua pysty loukkaamaan helposti välillä jolloin vaan mökötin. Olin välillä  tyytymätön ja en tykänny mun ulkonäöstä paljoa vaikka aloin saamaan enemmän kehuja. Kavereiden kaa oli hauskaa ja meillä oli aika päättömiä juttuja. Tässä vaiheessa mun teinivaihe päättyy.

17-vuotias: muuttaminen ärsytti
äiti yhtäkkiä halus muuttaa pois jyväskylästä ja rakentaa omakotitaloa mun isäpuolen kanssa. No siinä sitten muutettiin lähemmäs tontin paikkaa  ja asuttiin oman talon rakennuksen ajan petäjävedellä pienessä kaksiossa ja jouduin käyä sieltä koulussa jyväskylässä koska en suostunu vaihtaa koulua pettuveelle. Olin  tyytymätön ja toivoin että talo valmistuisi pian. Tuolloin mulla oli tosi tylsää siellä petäjävedellä kun ei ollu kavereita lähellä. Muuttamiset riitti mulle ja olin aika pahantuulinen kun stressas asua niin kaukana kaikesta tutusta. Alkoholi alko kiinnostaa enemmän ihan muuten vaan mutten ikinä polttanut enkä halunnu. Äiti ei ollu huolissaan jos käytin alkoholia koska en ikinä töppäilly. Kun omakotitalo valmistui niin olin tosi iloinen ja mulla oli voittaja fiilis koska tiesin ettei me enää tulla muuttamaan. Mua kuitenkin harmitti sen verran asua muualla kuin jyväskylässä ja se tuotti välillä ongelmia ja riitoja vähän kaikkien kanssa.  Talon valmistumisen jälkeen erosin silloisen poikaystävän kaa ja sit aloin taas menemään kaikkialla ja huomasin et  tutustuin yhtäkkiä uusiin ihmisiin ja halusinkin tutustua. Se tuntu kivalta. Aiemmin ei pahemmin kiinnostunu  tutustuu kehenkään mut sillon kaikki muuttu sen suhteen ja aloin olemaan avoimempi uusille ihmisille. Joskus tällöin aloin myös tykkäämään mun ulkonäöstä enkä angstannu sen suhteen.

18-vuotias: tasapainoisuus
mun elämäntilanne muuttu.  Muutin pois kotoa takas jyväskylään ja kävin usein baareissa kaverien kaa. Sain yhtäkkiä paljon kavereita ja tutustuin lähes joka vklp uusiin ihmisiin.  Luonne vahvistu enkä enää loukkaantunu niin helposti kuin ennen. Jos joku koitti ärsyttää tai loukata mua niin huvituin vaan yleensä. Must vähän tuntuu et  kaikki johtu siitä kun sain olla itsenäinen ja päättää ite. Omassa kodissa oli kiva asua ja mulla oli joka päivä tekemistä. Koska sain ite selvittää poissaolot koulussa aloin olemaan poissa enemmän niin kuin moni muukin. Paino nous yhtäkkiä  parissa kuukaudessa n.5 kiloa kun asuskelin yksin kun sain syyä millon huvitti ja mitä huvitti. Nyt paino on ollu normaali siitä lähtien. Olin iloinen  ja hyvällä tuulella usein. Tykkäsin panostaa enemmän siisteyteen ja aloin kiinnostuu enemmän hygieniatuotteista ja erilaisista vaatteista ja naisten hömpästä. Olin vähän aikaa siinä sinkkuna kunnes tapasin viimesimmän poikaystävän. Lopetin kuviskoulun tuolloin jossa olin ollu jo kauan. 

19-20: perus
Pääsinpäs pois lukiosta. Täytän lokakuussa vasta 20 mutta mun elämä ei oo muuttunu 18-vuotiaasta oikeen mitenkään. Oon alkanu tutustumaan enemmän naispuolisiin ihmisiin.  Ennen suurin osa oli miehiä koska niiden kaa tulee hyvin juttuun. Oon hyvissä väleissä äitin kaa  ja käyn siellä aina välillä. Kohta saan ensimmäisen sisaruksen ja meillä on 20 vuotta ikäeroa. Tällä hetkellä ne äitin kaikki neuvot ja säännöt tuntuu järkeviltä ja oli hyvä että se piti suhteellisen kovaa kuria vaikka koitin luistaa niistä. Ei sitä 5 vuotta sitten ajatellu niin.
 15-vuotias
19-vuotias

3 kommenttia:

neli kirjoitti...

sul on aivan ihana blogi!! sait just uuen lukijan :)!!

http://ssour-sweet.blogspot.fi/

Riikka Elina kirjoitti...

Hei tää oli hyvä postaus!

Joanna kirjoitti...

kiitoos teille. <3