Alanyassa osa 1

Moro lukijoille! Tässä viikon ajan on ollut kauhea härdelli kun oli ne häät joista jo postasinkin eilen, ja sitten heti seuraavana päivänä häiden jälkeen lähdin Alanyaan äkkilähtönä. Tästä reissusta tulee paljon tekstiä, koska on paljon kerrottavaa päivien kulusta ja mielipiteitä kyseisestä paikasta. 


Matkapostaus tulee kahdessa osiossa koska kuvia on niin paljon. Ajattelin jakaa osiot päivä- ja yöaikaan Alanyassa. ensimmäiseksi kerron miten reissu sujui päiväsaikaan.

1. Perillä

Lento sujui hyvin korkeanpaikan kammosta huolimatta ja muitakaan komplikaatioita ei ilmennyt matkan aikana, kuten korvien lukkoon menemistä tai jalkojen turvottelua, mitä näitä nyt onkaan. Kun päästiin lentokoneesta, meitä odotti kyyti hotellille. Oltiin Antalyassa kahden aikaan yöllä joten ilma oli jo viileä ja oli pimeää, mikä oli yhtäkkiä hieman outoa kun tottunut niin valoisaan. Ulkona kuitenkin tarkeni hyvin, sanoisinko että yöllä oli noin 15 astetta lämmintä. Bussi kuljetti turistit Antalyasta Alanyaan, mentiin suoraan hotellille nukkumaan eikä jääty enempää ihmettelemään paikkoja vaan odotettiin aamuun.

2. Aamu
Olipas outoa herätä yhtäkkiä niin lämpimästä ja ulkoakin kuului ihme ääniä, muunmuassa vaaliautojen kovaa musiikkia ja kyyhkysten huhuilua. Eihän siitä laulusta saanut selvää kun oli eri kielistä, kuulosti vain huvittavalta. Meidän hotelli oli todella kodikas ja puhdas ja kaikenlisäksi ylin huoneisto josta oli hyvät näköalat merelle ja linnoitukseen. Kyyhkyset huhuilivat hotellilla jatkuvasti lomapäivien ajan ja niiden touhuja oli kiva seurailla. Ville tuskaili heti aamulla kuumuutta kun Suomen kelit olivat 11 asteen luokkaa päiväsaikaankin. Herättiin siis yhdeksältä ja mentiin suoraan aamupalalle joka kuului hintaan. Ulkona oli silloin jo 23 astetta.
Tässä mun matkatavaroita. Selvennän ihan heti että hattivatti on mun tyynyn koroke, käytän sitä tyynyn toisessa päädyssä jotten yöllä unissani vedä ja nyi Villen tyynyä. Ville osti tuon mulle ja todettiin se ehkä parhaimmaksi ostokseksi ikinä kun en enää häiritse Villen yöunia viemällä tyynyä. Alunperin sain tuon siksi koska satun vain tykkäämään hattivateista. Toinen selvennys; pillerit on auringonottopillereitä jotka saa aikaan nätimmän rusketuksen (toivottavasti), eli ne sisältävät karoteenia, samaa mitä saa porkkanasta. Vasemmalla yläkulmassa meikinpuhdistusliinoja, toisaalta en oikeastaan meikannut koko reissun aikana.


Koska olen sen verran varauksellinen, en uskaltanut syödä aamupalalla kasviksia, hedelmiä, lihaa tai maitotuotteita. Oli kiusallista mennä syömään kun en tiennyt kauan ruuat olivat muhineet seisovassa pöydässä. Söin siis lähes joka aamu kokojyväleipää ja kananmunia. Halusin olla varuillani koska niin monet turistit on saanut erilaisia mahatauteja kyseisistä ruuista joita pyrin välttämään. Ennen syömistä käytin käsidesiä. Kananmunistakin tarkistin että ne olivat ehjiä eikä halkeamia ollut. Reissu sujui ongelmitta kun noudatin näitä tapoja. Mieluummin niin kuin että olisin ottanut sen riskin että sairastun heti johonkin pöpöön matkalla ja loma menisi siinä, oon aina tykännyt olla varovainen.

Kun oltiin syöty, lähdettiin rannalle. Matkaporukassa oli minun ja Villen lisäksi Villen sisko ja hänen miesystävä. Ulkona oli todella kuuma, kesti ensimmäisen päivän että siihen tottui jotenkin. 
Vuokrattiin rantatuolit ja tottakai tingittiin niistäkin. Turkissa on noin 3 kertaa halvempaa kuin Suomessa, eli esimerkiksi 1 liiran maksava sipsipussi on noin 30 senttiä euroissa. Kaikesta kannatti tinkiä, alkuperäisen hinnan sai aina puotettua puoleen.
Ensimmäinen rantapäivä. Tässä lähtötilanne, ja rusketustahan mä tulin toki hakemaan myös. Aurinkorasvakerroin oli 20. Alanyassa UV-indeksi oli erittäin korkea, varmaan 9-10 luokkaa, hiekalla ei voinut kävellä paljain jaloin paria sekuntia kauempaa ilman että poltti. 

Pari ensimmäistä päivää sujui mukavasti rannalla löhöillen. 

Aloin saamaan jo väriä pintaan. 
Ville osti mulle toisena päivänä hellehatun koska halusin jotenkin suojata pään auringonpistokselta. Hattu oli niin ihana etten meinannut olla enää hetkeäkään ilman sitä. Se maksoi 15 liiraa, eli n 5 euroa.
Toiseksi ostettiin pyyhkeet, 15 liiraa/kpl, eli myöskin 5e/kpl.

Alettiin pikkuhiljaa tottumaan kuumuuteen. Aamuisin oli kiva olla hetki parvekkeella ja rauhoittua ennen ulos lähtemistä. Alanyassa oli ihania ja värikkäitä kukkia. Luulin myöskin paikkaa likaiseksi ja epähygieeniseksi, mutta ainakin meidän hotellissa oli kunnollinen vessa ja suihku josta tuli kylmää ja lämmintä vettä. 

Ostettiin AINA pullovettä eikä käytetty hanojen vettä muuhun kuin käsipesuun. Myöskin kadut olivat puhtaita ja en törmännyt kaduilla istuviin kerjäläisiin tai likaisiin eläimiin. Huoneet siivottiin hyvin kun vain muisti jättää hieman tippiä, liirakin riitti. Siivoojat taittelivat peitoista joka päivä erilaisia kuvioita, kuten joutsenia, sydämiä tai veneitä. Hotelliin oli aina kiva palata kun se oli puhdas.

Nyt pääsen näyttämään jo rusketusta. 

3. Palovauriot ja niiden hoito

Iiik! Vaikka pistinkin paljon aurinkorasvaa niin paloin silti. Se selittää jo miten korkea UV-säteily oli. Palamisen voi myös selittää se, että olin samassa asennossa liian kauan. Suosittelen aurinkorasvaa jossa suojakerroin 30.

Alla kuva siitä miten pahasti vasen jalka paloi. Se aivan turposi ja keräsi itseensä nestettä. Kun ihoa painoi, se tuntui kimmoisalta ja siihen jäi hetkeksi sormen jälki. Iho oli kipeä ja aristeleva, ihme kyllä suihku ei sattunut ja rakkuloita ei ilmennyt joten säästyin toisen asteen palovammalta. Jalka oli kuitenkin sen verran turvonnut ja arka että oli pakko keksiä jotain mikä saisi sen nopeasti parantumaan. Palamisen syy: UNOHDIN LAITTAA AURINKORASVAA JALKATERIIN! Virheistä oppii.

Palaneisiin kohtiin on hyvä laittaa Hawaiian Tropic geeliä jolla on viilentävä vaikutus ja geeli sisältää E-vitamiinia ja Aloe Veraa. Geeli kannattaa pitää jääkaapissa. Tätä sai sivellä jatkuvasti jalkateriin kun pidin ihon kosteana ja viileänä.

Iltaisin turvotus oli niin kova parin ensimmäisen päivän ajan, että sivelin niihin turkkilaista jogurttia jonka ostin kolmella liiralla kaupasta (1 euro ja jättirasia). Turkkilainen jogurtti on luonnollinen ja hyvä viilentäjä. Jogurtti imeytyy yön ajan jalkoihin ja kuivuu. Aamulla sen voi rapsutella ja huuhtoa pois. Jogurtti tehosi kuumotteluun ja turvotukseen, suosittelen palaneille kohdille! Tämän halvepaa hoitokeinoa ei taida olla. Jos huomaa että jokin kohta on palanut, on tärkeää mahdollisimman nopeasti pistää palanut kohta viileään mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Itse huomasin palovaurion vasta seuraavana päivänä.
Tämä jättikokoinen Cornetto-tuutti maksoi vain euron, Suomessa vastaavasti n. 3 euroa. Näitä vedin joka päivä ainakin yhden. Kioskijäätelöä en uskaltanut syödä mutta näitä söin huoletta.
Pidin usein päälläni maxihameita, ja usein oli myös varulta bikinit alla. 


4. Turkkilainen ruoka ja juoma

Omasta mielestäni Turkkilainen ruoka oli hyvää, ainoa miinus siinä, etten oikeasti uskaltanut koskea vihanneksiin, hedelmiin, maitotuotteisiin tai jäähtyneisiin lihoihin. Kaiken piti olla aina hyvin kuumana tarjoiltua. Annoksiin pistettiin myös hyvin usein ranskalaisia jotka ainakin minulta jäi syömättä. Turkissa on todella hyvää ja mausteista lihaa. Itse inhoan jänteitä ja niitä löllöjä kohtia lihassa, mutta tuolla en niihin juurikaan törmännyt. Kastikkeet olivat maukkaita, majoneeseihin en koskenut. Jotenkin tuo ruoka toimi tietenkin tuolla, Suomessa se ei toimisi samalla tavalla, eli Suomessa en uskoisi syöväni samanlaista ruokaa kovinkaan usein. Tottakai oli hetkiä kun kaipasin suomalaisia ruokia, kuten tuoreita vihanneksia ja ruisleipää ja juustoja, onneksi osasin nauttia kuitenkin viikon ajan toisenlaisesta ruuasta. Oli kyllä maittavaa.

Meitä myöskin palveltiin hyvin. Ruoan päälle sai usein ilmaiseksi hedelmiä tai jonkin juoman. Kuoritut hedelmät uskalsin syödä kun Ville suostutteli.
Koko reissun ajan join pääsääntöisesti vettä ja hiilihapotettua vettä koska siitä saa enemmän natriumia joka on hyväksi niin kuumassa. Ville oli oikeastaan kaljalinjalla koska ihastui Turkkilaiseen Efes -nimiseen olueeseen. Parina päivänä otin itsekin enemmän alkoholia, 3-5 annosta, mutta se jäi siihen. Suosikikseni paljastui Sex on the beach. Se oli tuolla tosi hyvin tehtyä. Olin tietenkin sen verran vainoharhainen/tarkka taas etten halunnut juomiin jäitä tai yleensä mitään hedelmiä, joskus en muistanut sanoa hedelmistä, kuten kuvasta näkee. Päätin vain ottaa hedelmän pois juomasta. Alkoholidrinkit olivat todella vahvoja, niissä oli paljon enemmän viinaa kuin Suomessa.
Tuossapa tuo Villen suosima olut. Ei mitään hajua mitä lasissa lukee.
Alanyassa näkyi katukuvassa usein kissoja, muttei koiria. Nähtiin myös muutama koirakin, mutta ne olivat kaikki merkattuja ja oleskelivat usein tietyllä alueella, eli ne olivat varmasti jonkun paikallisen. Kissoja taas oli niin paljon vapaana ja jotkut jopa hieman huonommassakin kunnossa että ne olivat varmasti vapaina kaupunkimiljöössä. 
Kun olin selvinnyt palamisesta, uskaltauduin taas rannalle. Ensimmäisen päivän palamisen jälkeen en palanutkaan enää. Jalkakin palautui täysin normaalin näköiseksi parissa päivässä. Ostettiin apteekista kortikosteroidia sisältävää voidetta joka paransi jalan yhdessä yössä. Jos jollekkin käy samoin, niin ostakaa suosiolla vain sitä jos ei jogurtti tai muut viilentävät auta!

HUOM:
kortikosteroidia sisältävien rasvojen kanssa ei saa altistaa rasvattua kohtaa auringolle. Siksi hyvä laittaa voidetta yön ajaksi. 
Ville osti jonkinlaisen boardin jolla tykkäsi temppuilla aaltojen kanssa. 
Loppupäivät oli vähän sellaisia, että oltiin niin poikki aamulla ettei käyty hotellin aamupalalla vaan syötiin jotain pientä hotellihuoneessa ja mentiin myöhemmin aamuipäiväiselle brunssille johonkin ravintolaan. 
Syötiin parina päivänä englantilaiset aamupalat johon kuului munakasta, makkaraa, vihreitä pepperoneja, sipulia, sieniä, leipää, ym. Viikko Alanyassa oli mun osalta todella epäterveellinen ja se hieman vaikutti mun mielialaan kun en voinut syödä ihan sitä mitä oisin halunnut koska varovaisuus, mutta päätin sen antaa olla koska kuitenkin Suomessa syön taas kunnollisesti. Päätin ajatella niin että nyt ollaan lomalla ja ihansama miten epäterveellisesti sitä syö kunhan vältyn turistiripulilta tai muilta pöpiltä.
Hotellin altaalla oli myös mukavaa  ja aurinkoista. Altaalla sai myös olla ihan rauhassa kun muut turistit olivat aina jossain muualla. 
Tässä toinen aamu ja sama englantilainen aamupala mutta aivan erinäköisenä. Vaikka usean ravintolan listat näyttivät samoilta, eroja oli silti. Jos on jonkun ravintolan todennut hyväksi kannattaa käydä siellä syömässä. Itse tilasin munakkaan. Lähes jokaisessa ruuassa oli mukana sieniä mihin kiinnitin huomiota. Munakkaani sisällä oli siis sieniä, juustoa ja kinkkua. Kasviksiin en koskenut. Huvitti hieman myös tuo pastakoriste annoksissa. Miksi sellainen?
Uskalsin syödä Alanyassa pizzoja jotka oli hyvin paistettuja, oikeastaan suuri osa paistettiin myös kiviuuneissa. Söin yleensä vegeversioita tai sellaisia joissa on mukana vielä salamia. Nyt on syöty niin paljon pizzaa ettei kyllä varmasti tee mieli Suomessa! Koska en jaksanut pähkäillä sitä mitä uskallan tilata ja mitä en niin oli aina helppoa sanoa että pizza. Toisaalta olisin voinut syödä pihviä useammin mutta ne olivat hintavampia, halusin syödä välillä säästeliäästi.
Kuumuus väsytti. Ville usein otti päikkärit, mä valvoin sen ajan ja olin yleensä parvekkeella ja luin lehtiä. Miten joku voi nukkua tuossa asennossa?
Kuvassa ehkä paras pizza mitä söin noiden päivien aikana. Siinä oli vuohenjuustoa, salamia, oliivia ja fetaa. Salaatin jätin taas syömättä. 

5. Retki Kalesi -linnakkeelle.

Tavattiin rannalla paikallinen ravintola-yrittäjä joka oli todella mukava ja kertoi meille kaikenlaista Turkista. Hän myös ehdotti että koska ollaan niin mukavan oloinen sakki niin veisi meidät ilmaiseksi Kalesi -linnalle tutustumaan hotellilta noudettuna jos vastapalvelukseksi käydään syömässä hänen ravintolassaan jota hän kehui todella suosituksi ja hyväksi. Ajateltiin että that's the deal! 

Linnake sai alkunsa 1200-luvulla. Se sijaitsi niin korkealla etten uskaltanut kauheasti katsoa ajamisen aikana ulos ikkunasta kun ajettiin mutkaisesti kohti vuoren huippua. Matkan varrella oli taloja joissa paikalliset asuivat. 
Saavuttiin paikkaan jossa käytiin rukoilemassa. Tuonne ei saanut mennä ilman huivia ja pitkää hametta. Oviaukolla jaettiin naisille huiveja ja hameita, onneksi hame oli jo omasta takaa. Kengät myös oli otettava pois. Ulkona oli suihkut joissa jalat sai pestä käynnin jälkeen tai ennen sisään astumista.
Mehän käytiin aivan turkkilaisista naisista huiveineen. 
Ilta alkoi jo hämärtymään näissäkin kuvissa joten tähän on hyvä lopettaa Alanya päivisin- osiosta kirjoittaminen.

Seuraavassa postauksessa jatketaan kuitenkin tästä, eli siitä kun paikallinen mies vei meidät tämän ilmaisen kulttuurikierroksen päätteeksi mahtavaan ravintolaan jossa saatiin myös VIP-kohtelua. Seuraavassa osassa siis kerron Alanyasta ilta-aikaan. :)

4 kommenttia:

milla kirjoitti...

Ai että kun on ihanan näköstä! :) Pääsispä itekkin johonkin tollaseen paikkaan..

Joanna kirjoitti...

Kiva kun heitit kommentilla. :)
Olikin vähän ankeaa palata Suomeen tuon jälkeen. Toisaalta arvostan tätä kotimaatakin sen verran että oon jo tottunut paluuseen ja tähän raikkauteen mitä täällä on. Reissu oli halpa, tsekkaile äkkilähtöjä niin varmasti pääsee! Munkin matka koknaisuudessaan oli vain 200 euron luokkaa kun ei lasketa mukaan käyttörahaa.

Krista K kirjoitti...

Mitä tykkäsit Alanyasta kokonaisuudessaan? Voi että mulla on ikävä tota paikkaa, monta kertaa oon käynyt ja hyvät muistot :-)
Tosi kivoja kuvia ja blogi muutenkin, jään seuraileen!

Joanna kirjoitti...

Mullekkin tuli semmonen olo ettewn haluu vielä lähteä, ja Suomessa tuli olo että voisin olla nyt Alanyassakin vielä mutta täällä ollaan. :D Ajattelin kokonaisuudesta kertoo toisessa osiossa, mutta voin sanoa tähän että kokonaisuudessaan tosi mahtava paikka, halpaa ja viihdyttäviä, ystävällisiä ihmisiä jotka ajattelee myös turistien etua että turisteille jäisi hyvä kuva paikasta ja houkuttelis tulemaan uudelleen. Muhun siis ainakin nappasi se! :)