Alanyassa osa 2

Viime osassa kerroin Alanyasta päiväaikaan ja postaus päättyi Kalesi-linnakkeelle josta jatkan nyt kertoen Alanyan illoista ja yöelämästä. 

1. Palveluhenki ja viihtyisyys

Paikallinen mies vei meidät linnakkeeseen tutustumisen jälkeen syömään ravintolaansa. Saatiin sinne ilmainen kuljetus vuorilta. Perille päästyä pakun ovet avattiin ja meitä vastassa oli iloinen joukkio ilotulitulitteineen ja ablodit kun saavuttiin ravintolan edustalle. Olin hämmentynyt mutta innoissani, en ehtinyt edes säätää kameraa sopivalle valotukselle kun koitin napata ilotulitteista kuvia joten sain napattua vain yhden huonon version.

Meidän pöytä näytti etukäteen tältä. Paikan nimi oli Picasso. Ei jouduttu maksamaan mistään mitä ei oltu tilattu. Ravintola oli täynnä ja siellä oli paljon muitakin turisteja. Oltiin ainoat jotka sai tämmöisen kohtelun ja ravintolatyöntekijät  ottivat meidät hyvin huomioon, esimerkiksi vetivät tuolia taakse ennen kuin istuin, ja työnsivät sitten tuolia alleni jotta pääsen pöydän ääreen. Ei vain Suomessa tämmöistä. 

Alkupaloiksi otettiin jokirapulautanen/pari. Olin vainoharhainen merenelävien syömisen suhteen koska oli tarkoitus välttää myös näitä. Alkupalat tuotiin kuitenkin pöytään kiehuvassa liemessä joten olin varma että ne oli hyvin kypsytetty. Liemessä oli muita yrttejä ja valkosipulia. Annos: 4/5

Pääruuaksi tilasin kanaa. Kanan sisällä oli sieniä ja juustoa, ja päällä oli myös juustoraastetta. Niin kuin aiemmassa postauksessa taisin mainita, Alanyassa moneen ruokaan laitetaan sieniä. Kana tarjoiltiin sienikastikkeen, kermaperunoiden, riisin ja kasviksien kanssa, joten voin sanoa että oli aika tuhti annos. En osannut odottaa ihan näitä yhdistelmiä, mutta hyvin näytti toimivan maun puolesta. Annos: 3.5/5 koska näiden ruokien yhdistely oli hieman erikoinen ja olin ehkä jo vähän kyllästynyt siihen että kanankin sisällä oli noita sieniä. Maku kuitenkin kohillaan niin ei kyllä valittamista. Voisin suositella muillekkin jotka käyvät Picasso- ravintolassa koska tuo sienikastike ja muusi oli todella hyvää ja sopi hyvin tuon kanan kanssa vaikkei aluksi olisi uskonut.

Kesken ruokailun ravintolan työntekijät alkoivat yhtäkkiä tanssimaan ja viihdyttämään asiakkaita. Olisipa Suomessakin tämmöinen meininki, että viihdytetään ja pidetään huolta siitä että asiakkailla on hauska ilta ilman että tarvitsee rahastaa siitä. 

Joitakin ruokia valmistettiin nenän edessä joka oli plussaa koska näki miten ruokaa käsitellään.  

Meidän pöytään tuotiin jatkuvasti jotain muuta syötävää ilmaiseksi. Pöytään tuotiin muunmuassa popcornia, hedelmiä ja pähkinöitä. Samalla tanssiesitykset jatkuivat ja musiikki koveni. Kaikilla oli hyvä fiilis ja esityksiä oli kiva seurata samalla kun syötiin ja naposteltiin. Työntekijät kävivät myös jututtamassa asiakkaita ja olivat kaverillisia. 

Katukuvassa näkyi usein kameleita. 

Yhtäkkiä ruua jälkeen mulle tuotiin ilmainen drinkki ja työntekijät lauloivat siinä samalla valmistujaislaulun tähtisadetikkujen kanssa. Meidänhän oli tarkoitus viettää valmistujaisillallista sinä iltana ja yksi työntekijöistä oli kuullut siitä ja järjestänyt tämmöisen yllätyksen. 

2 Yöelämä

Alanyassa on hienoja baareja ja yökerhoja, kunpa olisi Suomessakin yhtä viihtyisää iltaisin kun aikoo mennä yöelämään. Kadut alkoivat täyttyä turisteista noin 9 jälkeen illalla. Ihmiset suuntasivat shoppailemaan joko bazaareihin tai bailaamaan yökerhoihin tai juomaan baareihin ja ravintoloihin. 

Kävin Villen kanssa monessa eri ravintolassa istumassa aina iltaisin kun käveltiin hotellilta bazaarialueelle. Itse en välttämättä juonut muuta kuin vettä, mutta oli kiva silti käydä iltaisin jossain. Tutustuttiin yhteen paikalliseen mieheen joka auttoi meitä kysymyksissä ja kirjoitti meille lapulle turkiksi erilaisia asioita jos meillä tulisi jotain kysyttävää paikallisilta. Hauskaa tässä oli se, että mies puhui Suomea kun tajusi että ollaan suomalaisia.

Hotellin parvekkeelta näkymä merelle ja Kalesi-linnakkeelle. Öisin linnake loistaa kauniina. Parvekkeelta näkymä myös paikallisten kerrostaloasuntoihin. 

3. Ruokamahdollisuudet

Alanyassa on paljon ravintoloita joka kulman takana joten valinnanvaraa on. Monessa ravintolassa myydään samantyylisiä ruokia, mutta valmistustavoissa ja mauissa on eroavaisuuksia. Usein jokainen kehuu omaa ravintolaansa mutta me usein jatkettiin matkaa eikä menty heti ensimmäisiin paikkoihin. Jos löytää oikeasti hyvän ravintolan, kannattaa käydä siellä koska henkilökunta arvostaa niitä asiakkaita jotka tulevat uudelleen, meidän tapauksessa saatiin kerran ilmaiset teet ja juomat kun mentiin yhteen meitä miellyttäneeseen paikkaan uudelleen. 

Pysähdyttiin kerran syömään paikkaan jonka nimi oli Gratzi. Meitä houkutteli se, että ravintolan omistaja kertoi ettei meidän tarvitse maksaa jos ei pidetä ruuista. Omistaja kuitenkin kehui niin paljon pihviruokia että päätettiin jäädä tänne syömään. Kello oli noin 10 illalla ja ulkona oli noin 17 astetta lämmintä. Tässäkin ravintolassa oli kaikenlaisia viihdyttäjiä, yksi teki taikatemppuja. Aina saatiin kuitenkin syödä rauhassa eikä meidän ruokailuja tai keskusteluja tultu keskeyttämään. 

Tykättiin jättimäisistä ja hienostuneista viinilasesita. Vaikutti siis lupaavalta kun odoteltiin ruokia. Viini oli myöskin hyvää, itse olen aika nirso viinien suhteen mutta tämä lasi meni helposti. Mitä isompi lasi sen paremmin viini saa hengittää ja makukin on puhtaampi. 

Saatiin ilmaiseksi alkupalaksi jättimäinen leipä ja kaksi erilaista dippiä. 

Tilasin pippuripihvin sienikastikkeella. Täällä sienikastike on osoittautunut niin hyväksi ja halvaksi joten oli pakko kokeilla täälläkin. Kun annos tuli pöytään se höyrysi tulikuumana. Ranskalainen koristeena huvitti, hieman eri meininkiä kuin suomessa. Täällä tykätään pistää lähes jokaiseen annokseen lisukkeeksi ranskalaisia, itse jätän ne aina aika vähälle huomiolle enkä juurikaan niitä syö ,mutta riisi oli hyvää ja sopi annokseen. Pihvi oli myöskin mureaa ja juuri oikein paistettu vaikka tilasinkin sen kypsänä. Monesti kypsät pihvit ovat joko liian sitkeitä tai kuivahkoja, mediumista en vain tykkää joten tämä oli todella bueno! Mitään jänteitä tai huonoja kohtia ei löytynyt. Sienikastike ja pihvi oli mausteista joka oli mun mielestä hyvä juttu. 4/5 annokselle, olisi ollut 5/5 jos ranujen tilalla olisi ollut jotain muuta, vaikka lisää paistettuja kasviksia. 

Annos maksoi muistaakseni noin 35 liiraa, eli  n.12.5 euroa. Suomessa tuollainen yhtä hyvin tehty pihvi ja sienikastike maksaisi varmasti 28 euroa. Ruokailu oli siis paljon halvempaa myös ja sitä kehtasi tilata melkein mitä vain. Paikallisille 35 liiraa on iso raha. Ravintoloissa ei tingitä ruuista niin kuin muissa liikkeissä. Hyvin usein ruokien ohella saa ilmaiseksi jotain muuta naposteltavaa tai alkupalaa. Juomat olivat taas enemmän hinnakkaita. Esimerkiksi kalja maksoi 10 liiraa eli n. 3 euroa, silti halvempaa kuin suomessa. Drinkit maksoivat 25 liiraa eli n. 9 euroa, ne olivat paljon hinnakkaampia ja vastasivat jo suomen hintoja. Drinkkejä tilatessa kuitenkin täytyy ottaa huomioon se, että ne olivat isoja, koristeltuja ja niissä oli lähes puolet viinaa, suomessa ei pistetä pohjalle kuin tilkka. Drinkit olivat vahvoja vaikka viinaa ei niissä maistanutkaan. 

Illalla oli aina hyvä käydä bazaareissa kiertelemässä. Siellä oli tosi ihania liikkeitä ja juttuja. Turkkilaisiin mausteita oli tarjolla Punnitse & ja säästä- kaupan tyyliin isoissa muovikulhoissa joista sai ottaa haluamansa määrän pusseihin. Paikallisissa vaateliikkeissa naisten S-koko näytti aivan XXS-koolle. Suomessa varmasti merkattaisiin sen kokoiset vaatteet XXS-kooksi. Paikalliset naiset olivatkin tosi terveen näköisiä, lyhyitä ja hoikkia kaikki joten siellä nuo XXS-koolta näyttävät S-koon vaatteet olivat yleisiä. Paikallisessa vaateliikkeessä sai kaikenlaista vaatetta helposti kymmenellä eurolla. Tuo hinta on silti paikallisille naisille melko iso hinta (30 liiraa) joten liikkeissä pyörikin usein vain turisteja. 

4. Kulttuuria iltoihin

Päästiin ihailemaan myös Turkkilaista kansantanssia ja napatanssia. Esiintymisasut olivat korsteellisia ja värikkäitä ja tanssiin kuului erilaisia huutoja ja kiljahduksia. Naiset ja miehet tanssivat erikseen vaikka olivatkin samassa esityksessä osallisena. Naiset ikäänkuin tanssivat miehille välillä ja miehet naisille ja sitten kaikki yhdessä kuitenkin koskematta toisiinsa. 

Esityksen jälkeen turistitkin saivat kokeilla tanssimista. Tässä vaiheessa muodostettiin piiri ja pidettiin käsistä kiinni. 

Napatanssija oli keski-ikäinen nainen. Suomessa tällaista vaatetusta ei pidetä sen paljastavampana mutta Turkissa se on jo hyvin paljastavaa ja voi joissakin herättää paheksuntaa. En osaa sanoa, vastaisikohan napatanssija siellä jonkinlaista ilotyttöä. Korjatkaa jos olen väärässä. :)

Napatanssija pyysi miehet esiintymään. Paidat piti ottaa pois ja tanssija pisti vuorotellen jokaiselle punaisen hameen lanteille kun vuoro koitti. Miehet saivat tanssia miten halusivat. Joku tanssi valssia, joku haastoi tanssijaa ja koitti tanssia paremminja viedä koko shown, Ville tanssi normaalisti vain kasvotusten, veikkaan että Villeä vähän hävetti ja nolotti kun koko show tuli niin yllätyksenä.

5 kertaa päivässä moskeijoista kuului myös rukouskutsu ja joku paikallinen kävi siellä laulamassa joka sitten kuului kovaa kaikkialla. Tätä pestiä pidetään hyvin arvostettuna ja moskeijoissa laulaa usein eri ihminen. Siitä kuulemma maksetaankin hyvin. Laulusta ei tietenkään saanut selvää koska oli eri kieltä. Kysyttiin eräältä paikalliselta mitä moskeijoista lauletaan, ja hän kertoi että sen hetken laulaja lauloi Jumalan kiittämisestä. Moskeijoista tulevan laulun aikana musiikit aina loppuivat baareista ja ravintoloista. Sen aikana ei vissiin saanut soittaa musiikkia.

5. Viimeiset ajatukset

Päästiin myös maistamaan ilmaiseksi Turkkilaista teetä. Tee oli taivaallisen hyvää eikä siinä ollut sellaista teollista makua. Tee tarjoiltiin aina kuumana samannäköisistä laseista joka muistutti tiimalasia. Usein katukuvassa saattoi nähdä tyhjiä teeastiastioita penkeillä ja liikkeiden läheisyydessä. sen verran moni paikallinen niitä joi ja varmaan turistitkin. Monesti näin kun joku paikallinen joi teetä näistä laseista. Lasit olivat hyvin pieniä.

Vaikka aluksi pelkäsin että paikalliset ovat kovia ahdistelemaan ja huutelevat kaikkea turisti naisten perään ja ovat aina iskemässä, niin ennakkoluulot olivat vääriä. Minua ei ahdisteltu kertaakaan reissun aikana ja mun mielipiteitä kunnioitettiin ja sain hyvää palvelua. Ihmiset olivat kaikkialla ystävällisiä ja halusivat palvella. En tuntenut oloani missään ahdistuneeksi tai pelokkaaksi vaikka välillä Ville saattoi jättää mut hetkeksi yksin kun kävi vessassa tai jossain pikaisesti esim. nostamassa rahaa. 

Ruuat olivat hyviä ja mausteisia, harmi vain että kaikkialla oli samantyylisiä ruokia, pizzoja lähes jokapaikassa joten oli helppoa pysähtyä syömään pizzaa kun ei meinannut löytää muuta hyvää paikkaa eikä jaksanut aina edes etsiä. Kyllä kaipasin suomalaisia ruokia, salaatteja, hedelmiä, leipää ja vihanneksia. Tuon viikon aikana tuli syötyä varmaan 3 pizzaa. Loput oli jotain muuta. Marketeistakaan ei oikein löytynyt mitään järkevää, kauheasti erilaisia pikkunaposteltavia oli ja jogurtteja ja maitotuotteita ja mehuja. Suomalainen ruoka kuitenkin voittaa Turkkilaisen ruuan, mutta hinnoissa ei. Suomessa sitä tajusi taas miten kallista täällä syöminen on.

Olisin voinut olla reissussa pitempäänkin. Nautin jokaisesta päivästä ja jäi positiivinen olo kun lähdettiin hotellilta kohti lentokenttää. Aivan hyvin voin palata vielä uudelleen Alanyaan, sillä meillä jäi kokematta laivareissu merellä ja ei ehditty tutustua tippukiviluoliin. Oltaisiin myös saatu ilmainen yllätys nahkaliikkeestä ja ilmainen auringonlasku-kuvaus ammattikuvaajan ottamana, mutta ei ehditty suunnittelemaan niitä kun reissu oli jo niin lopuillaan. Ehkä ensikerralla sitten.

Haluatteko vielä postausta Turkin tulijaisista vai pidänkö omana tietonani? :)