Tulin näköjään kipeeksi taas. Mä osasin kyllä aavistaa tän, koska mun olo oli aika heikko jo maanantaina. Takareisiä särki, hyvä että pääsin istumaan mihinkään kun särki niin paljon. Aattelin aluks et nyt oli liian rankat jumpat tai jotain mut ei se ois voinu olla mahdollista kun mulla oli niin pienet painotkin silloin käytössä. Menin tiistaina töihin kuitenki mutt ne passitti mut kotiin kun multa ei lähteny ääntä ja olin kuulemma kalpea. No nolona siitä sit marssin lääkärille (nolotti siks kun justiinhan olin lomalla levillä ja nyt taas pitäis olla poissa töistä..)
Lääkärissä mitattiin lämpö joka oli 37,5 heti kymmeneltä aamulla. Mun kädet tärisi, yskitti ja valitin että henki ei kulje tarpeeks. Otettiin näyte sormen päästä ja tulehdus arvo oli 40. Kurkku oli kuulemma punainen mut sieltä ei löydetty mitään bakteeria tai tulehdusta ylipäätään. Sairaslomaa sain 3.3 asti. Alkavaa astmaakin epäiltiin.
Siitä sitten suunta äitin hoiviin jonen yleensä menen kipeänä. Se muuten ite soitti mulle ja oikeestaan pakotti mut menemään sinne. No onneks menin! Automatkalle jo käytiin ostamassa noita pastilleja kun mun kurkku oli niin karhea.
No harmittiko kenties tällä säällä olla kipee! En voinu ulos mennä koska ulkoilmassa mun olo paheni ja yskitti enemmän eikä henki kulkenut tarpeeks hyvin. Teki mieli lähtee kuvailemaan kaikkea mutta ei päässyt.
Olin niistänyt itteni melkein kuoliaaksi. Nenä oli ihan tulipunainen, huulet rohtuneet. Olin tuhlannut melkein 2 rullaa paperia mun nuhaan japistänyt nenän alle rasvaa että olisi helpompaa niistää eikä paperi sattuisi niin paljoa. Lämpöä oli 37,6
Nappula 8v (toyvillakoira)
Elvis 4v. (kääpiövillakoira)
Elviksen ilme kun äiti ja Jimi leikki lattialla.
"siis really? jotain maissinaksuja taas? Enkö mä saakkaan enään ranskalaisia.."
Kuume alkoi nousemaan oliskohan kello ollut 5 illalla tiistaina. 37,8 astetta.
Keskiviikko:
Keskiviikko:
keskiviikko aamu: 37,1 lämpöä aamusta ja nenä parantunu edes jotenkin yön jälkeen kun pistin siihen varmaan kilon bebanthenia.. näytän ehkä vähän elinvoimaisemmalta tässä.
Ei kuume päättäny hellittää kun se lähti taas nousemaan. Kurkkukipuun ja yskään otin tämän lääkkeen.
Myöhemmin taas vointi huononi: 38,0 astetta. Siinä lämpötilassa mä alan stressaamaan ja itkenkin aika usein. En tiiä syytä mutta itken aina pari minsaa jos mul on tarpeeks lämpöä, johtuu luultavasti stressihormonin erittymisestä koska kun itken niin en koskaan osaa sanoa minkä takia, kyyneliä vain valuu. Semmoista äänetöntä kurjan olon itkua.
Äiti on terve kuin pukki, mut Jimi on kipee vaikka ei tossa siltä näytä.
Illalla oli pakko ottaa lääke taas ja kuume laski 38,5 -> 37,6. En vaan kestänyt sitä oloa ja yskää.
Torstai aamu:
Koiria oli kiva kuvailla.
Teetä meni kanssa yli kulutuksen.
Katoin tietokoneen kautta sen Abraham Lincoln vampyyrin tappaja leffan. Mä ainakin tykkäsin.
Tulossa pian elokuviin: Viimeinen ibumax!
Päivällä olo alkoi helpottumaan. Uskaltauduin ulos.
Äiti antoi mulle mukaan itestään valokuvan kun mun mielestä toi oli niin hyvä kuva ja 50e rahaa koska olin ansainnut sen lehtiartikkelin kuvan ottamisesta. (se mielenilmaisu juttu.)
Mittasin lämmön kotiin päästyäni ja 37 tasan joten sanotaanko näin et en oo kipeä enää koska olokin on ihan hyvä. Pään jomotus on ainut mikä mua välil lähäiritsee. Toivottavasti nyt kaikki ei koe tätä samaa tautia!
Mittasin lämmön kotiin päästyäni ja 37 tasan joten sanotaanko näin et en oo kipeä enää koska olokin on ihan hyvä. Pään jomotus on ainut mikä mua välil lähäiritsee. Toivottavasti nyt kaikki ei koe tätä samaa tautia!
