Terveisin; Joanna: Kuntokatsaus ja koskenlaskija-kanaa

Mulla ei oo ollut nyt järjestelmäkameraa käytössä koska akku on loppunut ja laturi on jäänyt porukoille, joten joudutte nyt tyytymään tabletin kameraan jolla oon ottanut kuvia tän viikon ajan. No on sekin parempi kuin ei mitään.
Oon käynyt salilla sössöttämässä pariin otteeseen kaverin kanssa tällä viikolla ja ärsyttää kun pari kivaa laitetta on ollut epäkunnossa siellä jo parin viikon ajan. Milloinkohan ne sais korjatuksi, tuntuu että ketää ei edes kiinnosta onko ne epäkunnossa vai ei. Oon ollut hyvillä mielin ja tyytyväinen kun oon saanut itseäni timmimpään kuntoon tän parin vuoden aikana. Mun tavoitteenahan ei siis oo kasvattaa mitään lihaksia, eikä oo koskaan ollutkaan, vaan haluun pysyy sirona. Mulle on tärkeää se että pysyy timminä ja ettei missään roiku mikään, vai miten ton nyt vois paremmin ilmaista. :DD (koska voihan sitä roikkua ja löllyä iho vaikka olisi laihakin että ei oo siitä koosta kiinni.)

Ylemmän kuvan ikäjärjestys vasemmalta oikealle: 16, 17, 18-19 , 20, 21

Muistan kun aloitin mun "jumpat" 18-vuotiaana. Se nyt oli lähinnä semmosta että koulun jälkeen tein kyykkyjä omalla painolla suunnilleen kolme kertaa viikossa ja ne keskittyi lähinnä vaan perus kyykkyyn. Alkuviikkoina sain 40 kyykkyä putkeen max. ja sit piti lopettaa kun jalat oli niin maitohapoilla.Ymmärrätte varmaan kun miettii että mä aina menin hissillä jos oli mahdollista ja kävin usein mäkissä. Kunto laski ja huomasin miten mun iho alko löllymään vaikka olinkin laihempi kuin nyt. Sitten kun niitä kyykkyjä jatkoi ja jatkoi niin jaksoi noin puolen vuoden kuluttua putkeen 150 kyykkyä mutta se tuntu jotenkin kauheen raskaalta ja turhauttavalta kun jaksoi jo niin monta.

Päätin sitten hiljattain vaihtaa ihan pieneen painoon. Tein kyykkyjä 2 kilon käsipainoilla silloin tällöin, monesti lipsuin niistä, mutta pääosin muistin joka viikko tehä ainakin kerran. Jaksoin sitä touhua johonkin asti kunnes yhtäkkii tuli ainakin muutaman viikon paussi. Aloitin uusiksi 19- vuotiaana ja taas pikkuhiljaa jaksoin tehdä kyykkyjä jo isommilla painoilla ja huomasin että vihdoinkin alkaa jalat näyttämään timmimmälle eikä ne lölly. Kyykyt monipuolistui enkä tehnyt vaan perus kyykkyä vaan niitä muitakin. Aloin tekemään tuolloin myös vatsalihaksia koska huomasin et mahakin alkaa löllymään. :D Muutin myös vähän ruokavaliota, söin enemmän terveellisemmin, ja tein itse ruokaa. Aloin katsomaan tuotteita sillä silmällä että missä on proteiinia minkäkin verran ja missä rasvaa minkäkin verran. Söin kuitenkin eineksiäkin välillä ja olin pekonin suurkuluttaja ja totesin jossain kohin että miks mun pyllyssä on sellulliittia (miksiköhän) että mitäs tää tämmönen on... Taisin vaihtaa vaalean leivän ruisleipäänkin tuolloin ja jätin perunan. Aloitin myös pohkeitten tekemisen parin kilon painolla.

20-vuotiaana aloitin äitin kanssa bodypumpin ja sitten kun se loppui niin aloin käymään kaverin kanssa salilla koska halusin pitää mun intoo yllä ja aloin tekemään itse yhä enemmän kotiruokaa, mua alkoi jopa ällöttämään jos jouduin ostamaan valmisruokia kaupasta vaikkapa kiireen takia ja jos oli kauhea nälkä tms. Ne viikot jolloin en käynyt salilla tein kotona kyykkyjä suunnilleen 15 kilon painolla vaikka salilla jaksoi 30 kilolla. (joskus tein jopa 50 kilolla koska jaksoin tehdä mutta paikat alkoi pettämään ja mun toiseen jalkaan meinas tulla virheasentoa kun kävelin joten lopetin niin isolla painolla kyykkäämisen, tyhmä ämuutenkin jos en aio lihaksia kasvatella semmosiks könteiks jaloissa.) Pysyin siinä rytmissä että tein 2 kertaa viikossa ainakin jotain liikunnallista jos en sitten painoilla. Mutta otin semmosen linjan ihan alusta asti etten mä tee väkisin jos ei tee mieli. Saattoi olla monestikkin viikkoja jolloin en tehnyt mitään kun ei huvittanut. Joskus parikin viikkoa oli niin etten tehnyt mitään ja sit taas jaksoin hyvin ja oli fiiliksiä jumppailla. Tein pohkeita kerran viikossa 7 kilon kahvakuulalla kotona ja salilla parhaimmillani 24 kilolla joka oli kyllä aika rankkaa. Aloitin myös sumokyykyt 7 kilon kahvakuulalla. Kyykkyjen ohella tein välillä vatsalihaksia. Käsiä mä en edes treenaa, mutta tuntuu että ne on treenautunut ihan itsekseen tässä samalla. :D

21-vuotiaana aloin huomaamaan että mua alkoi ahdistamaan jos en tehnyt mitään kuluneen viikon aikana. Aina on pitänyt tehdä edes jotain pientä viikon viimesillä päivillä että tulis semmonen hyvä mieli. Siihen riittää joku ihan kevyt jumppahetki kotona johon ei ihmeitä tarvita. Oon vaan ehkä tottunut siihen et teen jotain ja tulee huono ihminen- fiilis jos en ookkaa tehnyt mitään. Toisaalta mä tiedostan että ei sillä oo väliä vaikka oisin parikin viikkoa tekemättä mitään koska ei paikat mee huonoon jamaan siinä ajassa. Nyt pystyn tehdä pohkeita 24-28 kilon kahvakuulalla ja oon tehnyt niitä noin kerran viikossa. Sumokyykkyä jaksan 20 kilon kuulalla. Ja nykyään jopa tykkään tehdä kotiruokaa ja mietin jo ennalta mitä aion tehdä seuraavana päivänä. En oo syönyt kaupan valmisruokia moneen kuukauteen! (Hesen hamppareita tai kebabbia sillon tällöin ei lasketa koska en meinannut roskaruokaa tolla.) Oon alkanut tarkkailemaan myös suolan saannin määrää ja syönyt enemmän kalaa ja tarkkaillu pakkauksien E-koodi merkintöjä ja ostanut enemmän luomua.

Mitä mä nyt oon itsessäni huomannut tän kahden vuoden aikana mitä oon jumppaillut tässä niin kyllä mä jaksan paljon paremmin, olo on parempi ja ei ainakaan paikat enää lölly. Muistan kun tosiaan aloitin ne kyykyt 18-vuotiaana, kokeilin pari päivää sitten tehdä 40 kyykkyä putkeen joka tuntui sillon 3 vuotta sitten ihan kamalalle, tottakai se meni nyt ihan kevyesti ilman että hengästyi. Yhden jalan kyykytkin jo menee helposti. Joskus vuosi sitten kun kokeilin niin ei mitään toivoa semmosesta. x) Jaksan juosta portaatkin helposti kolmanteen kerrokseen ruokakassin kanssa hengästymättä. Yksinkertaisesti sanottuna: oon tyytyväinen että aloin joskus tekemään jotain mun kunnon eteen enkä jatkanut sitä hissillä menoa ja mäkissä käyntiä ja valmsiruokien syöntiä. Se oli vain helppo elämäntapa mulle koska oon aina ollut laiha ja ajattelin että ei sillä oo väliä mitä mä syön ja kuinka vähän sitä liikkuu.

kaiken tän ohella oon tietenkin venytellyt ja kehittynyt siinäkin parin vuoden aikana paljon.

Rossooo! Käytiin kaveriporukalla rossossa pari päivää sitten.

Söin kanaa valkosipuli-punaviinikastikkeessa.

Villen luona tein ruokaa jota en oo ennen kokeillutkaan. Paistoin maustamattomia kanan rintafileitä ja lisäsin niihin pari ruokalusikallista soijaa, sen jälkeen lisäsin puol desiä vettä ja puol purkkia perus ruokermaa johon paloittelin reilusti koskenlaskija viherpippuri sulatejuustoa ja laitoin sekaan vielä rakuunaa, sitruunaa ja pippurisekoitusta.